1. Oppilas saa kokeen takaisin arvioituna, ilman, että opettaja on korjannut väärät vastaukset valmiiksi.
2. Jos oppilas haluaa lisäpisteitä kokeeseen palautuksen jälkeen, voi hän käyttää palautustunnin/palautuksen jälkeisen tunnin/muun sovitun ajan väärien kohtien korjaamiseen kirjan kanssa. Oppilas kirjoittaa samalla miksi vastaus oli väärä erilliselle paperille/vastauksen alle.
3. Oppilas palauttaa kokeen opettajalle. Oikein korjatuista kohdista oppilas saa puolet mahdollisista pisteistä. Toisin sanoen, jos tehtävän maksimipistemäärä on 2 p, ja oppilas korjaa vastauksen oikein ja selittää virheensä, saa oppilas nyt tehtävästä 1 p. Näin kokeesta ei voi siis saada kymppiä korjailemalla, mutta arvosanaa voi hieman vielä kohottaa.
Haasteita
Mieleen tulee useampikin kysymys tämän käytöstä.
- Miten varmistetaan, ettei oppilas ole vain kopioinut vastausta jostakin selityksineen? Vai voisiko tähän lisätä toiminnallisuutta jonkinasteisella työpistetyöskentelyllä ryhmissä?
- Voiko menetelmää soveltaa kaikkiin tehtävätyyppeihin?
- Kerrotaanko oppilaille mahdollisuudesta korjaamiseen vasta kokeen jälkeen? Voiko tätä käyttää sen jälkeen kaikissa kokeissa?
Mielelläni kuulisin mielipiteitä asiaan, sillä uskon menetelemässä olevan myös paljon hyötyjä. Tässä vaiheessa uskoisin voivani kokeilla tätä pientä pisteiden lisäystä esim. monivalintatehtävissä, joissa pisteytys on selkeä, ja joissa pisteitä voi helposti menettää paljonkin pienellä väärinkäsityksellä (esim. hankalammat luetunymmärtämisen tehtävät, joissa keskitytään pieniin yksityiskohtiin). Voisiko tämä ollakin pelkästään monivalintoihin sovellettava menetelmä, jolloin kokeessa jätetään jo valmiiksi tilaa mahdollisille korjauksille näiden tiettyjen tehtävien kohdalle? Kokeiluun menee ainakin yhdelle ryhmälle alkuun, sen verran toivon tämän lisäävän oppimista ja motivaatiota virheistä oppimiseen.