Koe sanana aiheuttaa helposti stressiä oppilaille, sillä se yhdistetään luonnollisesti aina arviointiin ja todistusten numeroihin. Ryhmäkokeessa kokeen merkitys yksittäisen oppilaan arviointityökaluna häviää, ja ryhmät voivat kisata enintään toisia ryhmiä vastaan. Tämänkin elementin voi tilanteesta tiputtaa pois, jos opettaja kokee, ettei se ole tarkoituksenmukaista. Ryhmäkoe antaa kuitenkin arvokasta tietoa opettajalle osaamisesta ryhmän tasolla ja motivoi oppilaita kertaamaan.
Ryhmäkokeessa koko luokalle annetaan vain yksi koemoniste. Jokainen oppilas saa vuorollaan vastata joko yhteen tyhjään kohtaan tai korjata jonkun toisen oppilaan tekemän vastauksen, jos kokee sen virheelliseksi. Koelappua kierrätetään näin oppilaalta oppilaalle, kunnes aika loppuu tai paperi tulee täyteen. Vastausvuorossa oleva oppilas ei saa käyttää kirjaa apunaan, mutta heti ojennettuaan koepaperin eteenpäin hän saa avata kirjat ja tarkistaa oliko oikeassa tai valmistautua kirjojen avulla vastaamaan jo seuraavaan mahdolliseen kohtaan.
Ryhmäkoe tarkistetaan heti kokeen jälkeen tai seuraavalla oppitunnilla yhdessä niin, että oppilaat näkevät, miten opettaja kokeen korjaa, mistä pisteitä tulee ja mitkä kohdat menivät hyvin sekä mitkä kohdat vaativat vielä harjoittelua.
Virheiden sattuessa ketään yhtä oppilasta ei voi syyttää tai vastuuttaa, sillä kaikilla on ollut mahdollisuus korjata virheellinen kohta. Näin kokeessa menestyminen on ollut selkeästi koko ryhmän harteilla.
Omien kokemusteni perusteella ryhmäkoe on mahtava työkalu yhteishengen kohottamiseen oppisisällön kertaamisen lisäksi, ja hyvin mennyt ryhmäkoe saa usein koko luokan hurraamaan. Samalla oppilaat näkevät, ettei kokeiden korjaaminen ole arpomista, vaan opettaja punnitsee tiettyjä asioita pisteitä antaessaan. Etenkin kieliopin kohdalla koe on ollut hyvä tapa kerrata sisältöjä tai tarkastella vaikkapa lähtötasotestinä sitä, miten hyvin oppilaat jo asian osaavat.